Lapsilleni

Tiedättekö rakkaimpani, säihkysilmäni, te olette minun valoni.
Toivon poluillenne iloa, riemua raikuvaa.
Askelia kevyitä ja onnea mieleen painuvaa.
Mitä tahansa elämä eteenne laittaa, tiedän, että usko ja toivo
sydämissänne kaikki myrskytkin taittaa.
Olkoon enkelit mukana elämän taipaleellanne ja rakkautta,
rakkautta paljon suokoon Taivaanisä molemmille kulkiessanne
elämän laineilla.

Miten onnekas ja siunattu saankaan olla, kun minulle on annettu
kaksi lasta. Molemmat ovat omanlaisiaan mahtavia persoonia.

Kun minusta tuli ensimmäistä kertaa äiti, tunne oli mahtava ja
tietenkin oltiin aivan uudenlaisessa elämäntilanteessa. Nyt oli
pieni siinä uutena perheenjäsenenä.

Nautin äitiydestä, mutta olin myös avuton kaiken uuden keskellä.
Lisäksi esikoisella todettiin paljon allergioita, jotka helpottivat vasta
ala-asteella. Nykyään onneksi ei ole kuin pari allergiaa aiheuttavaa
ruokaa. Ja muutenkin elämä on esikoisen kohdalla niin mallillaan
kuin olla ja voi. Ylpeydellä voin äitinä katsella hänen elämäänsä.

Kun toisen kerran minusta tuli äiti, olin jo vanhempi ja iän tuomaa
viisautta oli jo tullut. Kun pieni nyytti aseteltiin rinnalleni olin
pakahtua taas rakkaudesta. Jo toisen kerran sain kokea syntymisen
ihmeen. Äitiys tuntui hyvältä ja soljui omalla painollaan.
Esikoisesta on kasvanut hieno nuori. Hänellä aikuisuuteen on vielä
aikaa ja itseään täytyy vielä etsiä ja hakea mitä elämältä haluaa.

Olen niin onnellinen näistä kahdesta lapsesta, jotka minulle ja
miehelleni on annettu. Molemmat ovat yhtä rakkaita meille ja
kaikkemme heidän eteensä teemme. Saamme olla kiitollisia.
Elämä on hyvä.