Mitä sisimpäsi haluaa sinulle puhua tänään? Puhuuko se ikävästä, kaipuusta toisen syliin?
Puhuuko se se yksinäisyydestä, siitä, kun illalla itket itsesi uneen?
Puhuuko se haaveista, toteutumattomattomista unelmista?
Vai puhuuko se siitä, kuinka niin kovasti kaipaisit seuraa, jonkun
jolle puhua? Jonkun jolle kertoa iloista ja suruista.
Näitäkö sydämesi sinulle kuiskii?
Yksinäisyys. Tuo ahdistava ja jokapäiväinen asia niin monelle.
On varmasti raastavaa jos ei ole ketään kenelle jutella, ei ketään kenelle kertoa haaveistaan, iloistaan ja suruistaan.
On toki ihmisiä, jotka nauttivat siitä, kun saavat olla yksin. Uskoisin kuitenkin, että suurin osa kaipaa toisen ihmisen seuraa ja näkemyksiä elämään edes silloin tällöin.
Voi kunpa jokaisella olisi joku kenelle puhua ja jakaa asioitaan.
Onneksi nykyään on auttavia puhelimia ja keskusteluapua tarjolla,
mutta niihinkin voi olla kynnys hakeutua. Ja nyt tänä aikana, kun suositellaan liikkumaan mahdollisimman vähän moni on todella yksin.
Jos huomaamme, että joku on yksin, yritetään auttaa jotenkin. Käydään mahdollisuuksien mukaan kylässä tai ulkoillaan. Yritetään olla yhtä, vaikka
tilanne onkin haastava. Kyllä tämä tilanne varmasti maailmalla hellittää
ja pääsemme kiinni taas normaalimpaan arkeen ja sitä kautta myös helpottaa monen yksinäisyydestä kärsivän elämä myös.