Ahdistuksen kylmät kourat tarttuvat taas takin liepeisiin,
hivuttautuen siitä iholle ja eteenpäin.
Olo on väsynyt. Ei jaksa taistella ikävää oloa vastaan.
Ehkä huomenna on jo helpompi hengittää.
Tällä hetkellä olo on ahdistunut ja väsynyt. Uupunutkin.
Väsyn todella herkästi, koska ferritiiniarvoni on niin alhaalla ja olen erityisherkkä niin elämässä tapahtuvat pienetkin muutokset käyvät voimille.
Kenties huomenna tosiaan onkin jo sitten helpompi hengittää taas.
Ei herkän on varmasti jollain tapaa helpompaa taivaltaa täällä, koska pystyy ajattelemaan ja katsomaan asioita jotenkin suoraviivaisemmin.
Olen koti-ihminen henkeen ja vereen. Rakastan olla kotona ja rauhoittua, puuhailla mitä haluan. On ihanaa olla myös ihmisten kanssa ja olla sosiaalinen, mutta ei runsain määrin. Väsyn ja palautuminen vie aikaa jos täytyy olla aktiivisesti sosiaalinen koko ajan.
Varmasti moni erityisherkkä tunnistaa tuosta äsken kirjoittamastani itsensä?
Se ei tarkoita etteikö myös nauttisi irtiotoista ja toisten seurasta. Tietysti nauttii, mutta kohtuudella.
Ihanaa, kun olemme jokainen erilaisia. Olisi tylsää jos kaikki olisimme samasta puusta veistettyjä.
Kunnioitetaan toistemme yksilöllisyyttä. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.