Tänään kiitä kaikesta.
Hymyile, peiliin katsoessasi.
Naura ja iloitse.
Ole lempeä itsellesi ja toisille.
Kulje pystypäin.
Tänään, anna valon koskettaa sydäntäsi.
Päivä tulisi aloittaa kiitoksella. Kiittää siitä, että
on saanut taas herätä uuteen päivään.
Myönnetään, ei niin helppoa, mutta jos siitä tekee
tavan niin se tulee kuin itsestään.
Minulla on huono tapa valittaa vähän kaikesta
ja yritän sitä tapaa saada pois. Milloin mihinkin
kolottaa tai koskee. Olen huomannut, että ne
päivät, kun en ole narissut niin paljon ovat olleetkin
kaikella tavalla kevyempiä ja on ollut helpompi
hengittää.
Elämässä on paljon hyvää ja kaunista. Kun oikein
pysähtyy katselemaan ja kuuntelemaan voi ympärillään
aistia kaiken kauneuden. Ja, kun katselee itseään
kuin uusin silmin peilistä niin voi hymyillä ja todeta,
että on aivan riittävä kaikkine puolineen.
On niin helppoa arvostella ja soimata itseään, mutta
mitä sillä saavuttaa? Ei muuta kuin pahemman mielen.
Ja se, kun sanoo itselleen hyviä asioita aivan samoin
kuin toisille niin siitä tulee hyvä mieli.
On niin helppoa vaipua synkkyyteen ja ahdistukseen,
mutta jos yrittäisikin löytää jokaisesta päivästä jotain
hyvää niin se varmasti tekisi ihmeitä.
Minun on ollut erittäin vaikeata olla itselleni armollinen.
Opettelen sitä kaiken aikaa ja luultavasti koko elämäni.
Olen piiskannut ja sättinyt itseäni epäonnistumisista ja
milloin mistäkin ja mitäpä sillä olen voittanut?
En yhtikäs mitään. Olo on vain ollut entistä kurjempi.
Onneksi elämässä voi oppia. Voi muuttua ja kehittyä
jos vain tahtoa ja uskoa on riittävästi. Ja sehän on myös
mukavaa, että aina voi oppia uutta. Voi kehittyä ihmisenä.
On ihanaa huomata joinain hetkinä, että hei minähän
olen onnistunut jossakin ja olen muuttunut.
Tänään katsellaan maailmaa ja ihaillaan kuinka paljon
kaunista on ympärillämme ja myös meissä itsessämme.
Eikö vaan?