Mikään ei ole itsestäänselvää.
Eikä mikään kulje itsestään.
Kaikki vaatii työtä.
Eikä mikään voi loistaa ilman valoa.
Tämä on ollut mielessäni erinäisistä syistä lähiaikoina.
Mikähän siinä on, että toiset ihmiset ovat valmiita teke-
mään asioita toisten eteen viimeiseen asti ja toiset eivät?
Miksi kaikki eivät näe omaa kuortaan pidemmälle?
No elämä on. Jokaisella on oma eletty elämä, oma persoona,
oma temperamentti jne.
Kaikkea ei voi tietää. Ei voi tietää mitä ihmiset kantavat
sisällään. Mitä haavoja siellä on? Mitä epäluuloja?
Tämän tekstin jätän lyhyeksi. Tämä voisi jatkua loputtomiin.
Mutta tämä jää tähän. Minä en ymmärrä kaikkia. Eikä
kaikki ymmärrä minua. Mutta sen tiedän, että on yksi elämä
ja sen eteen on taisteltava eikä turruttava olettamukseen, että
mitään ei ole millekään enää tehtävissä.