Tämä on aihe, josta en ole puhunut paljonkaan. Aihe on jännittäminen.
Arka aihe itselleni ja myös hyvin voimia vievä ja jotenkin hävettävänäkin sen olen kokenut. Nyt, kun ikää on enemmän, olen myös hyväksynyt tämän asian itsessäni.
Olen aina ollut erityisherkkä, kuten olen täällä muutamaan kertaan tainnut mainitakin. Elämä herkkyyden kanssa on ollut toisinaan todella raskasta. olen ollut väsynyt, ahdistunut, masentunut ja kärsinyt unettomuudesta.
Ympäröivä maailma on toisinaan tuntunut liian raskaalta. Syynä on jatkuvasti ojollaan olevat tuntosarvet. On erittäin väsyttävää olla kaiken aikaa vastaanottavana kaikille ärsykkeille ja ihmisten eleille, ilmeille, kaikelle! Vain toinen erityisherkkä tietää mistä puhun.
Lisäksi olen todella kova jännittäjä. Jännitän asioita erityisen paljon. Lähes joka päivä jännitän jotakin. Se tuo kieltämättä haasteita päiviin ja etenkin omaan jaksamiseen.
Onneksi minulla on hyvä tukiverkosto ja lisäksi terapeutti, joka on antanut työkaluja minulle. Haluan puhua tästä, koska tiedän, että on muitakin kenellä on samanlaisia tunteita ja jännittäminen sekä erityisherkkyys kuuluvat elämään.
Haluan vain sanoa, että elämä kantaa, vaikka vähän jännittäisikin.
Tärkeintä varmaan on se, että hyväksyy itsensä. Hyväksyy kaikkine piirteineen. Olemme erilaisia. Samanlaisia meistä ei koskaan tule, eikä
tarvitsekaan, onneksi!