Jos et ole minun tennareissani tepastellut,
minun siveltimilläni sivellyt, et voi myöskään
minun kehyksiini kävellä, minun maisemaani
maalailla.
Voi meitä ihmisiä, kuinka helppoa onkaan tarttua toisen tekemiin virheisiin,
nautiskella toisen kärsimyksillä.
Kuinka moni onkaan tuntenut helpotuksen huokauksen, kun joku tehty virhe
ei ollutkaan oma virhe, vaan sen toisen. Kuulostaako tutulta?
Voin olla varma, että jokainen tai ainakin 99.9% ihmisistä on kokenut näin.
Joka ikinen meistä tekee virheitä. Niin työssään kuin yksityiselämässään.
Se on vain inhimillistä. Olemme vain ihmisiä. Vain keskeneräisiä.
Okei, siis jokainen tekee virheitä. Jokainen helpottuu toisinaan, kun joku
moka ei kolahtanutkaan omaan nilkkaan. Mutta mitäpä jos seuraavan kerran,
kun sattuu virhe työssä tai yksityiselämässä, ei etsisikään syyllisiä. Jos olisikin
toisenlainen tuossa hetkessä. Jos ”syy” olisi oma pyytäisi anteeksi ja lupaisi olla
seuraavan kerran huolellisempi tms. Ja jos ”syy” olisi jonkin toisen, lohduttaisi
toista ja toteaisi, että kaikille sattuu virheitä.
Jätettäisi asia siihen, eikä mentäisi selän taakse kyräilemään tai kenties jopa ihan
”huudeille” asti.
Ihan jokainen meistä on varmasti sortunut kyräilyyn ja toisen selän takana puhumiseen.
Voisin taas sanoa, että 99.9% ihmisistä ainakin, mutta tässäkin itseään voi muuttaa.
Jos jättääkin sanomatta sen mikä ei ole välttämätöntä. Sanoo positiivisuudella ja rakentavasti.
Mitä siitä voikaan seurata? Tuskin ainakaan mitään negatiivista!
Jokainen on myös varmasti pahoittanut mielensä, kun on kuullut selän takana puhumisia.
Lupaatko jos luet tätä,tehdä seuraavan kerran palautteet ja puheet positiivisuudella?
Luvataan yhdessä niin. Eikö vaan?