On niin ihmeellistä kuinka joillakin ihmisillä
on kyky nähdä lävitse.
Kyky lohduttaa, kyky rauhoittaa.
Kutsuttakoon heitä arjen enkeleiksi.
Se on kyllä ihmeellistä kuinka joillakin ihmisillä on kyky nähdä toisen ihmisen
sisimpään. Ei tarvitse kuin nähdä vilaus ihmisestä niin tietää, että toisen mielen
päällä on jotain. Nämä ihmiset ovat harvassa. He ovat todellinen rikkaus elämässä.
Uskon, että tähän liittyy usein erityisherkkyys. Tuntosarvet joka suuntaan ojossa on
vaikea olla rekisteröimättä asioita. Tietysti on asia erikseen jos tuntee toisen ihmisen
perinpohjin, silloin on helppo nähdä ja tuntea jos ihmisen mieltä painaa jokin asia.
Erityisherkän on helppoa aistia toisesta jos asiat eivät ole kunnossa. Itselläni on tapana
yleensä kysyä jos vaistoan, että mielen päällä on aistittavilla jotain mikä painaa.
En osaa sivuuttaa tuosta noin vaan jos asia selkeästi loistaa lävitse. Ehkä se voi olla toisinaan
tungettelevaakin joidenkin mielestä. En tiedä.
Henkilökohtaisesti voin sanoa, että vain kourallinen on ihmisiä, ketkä heti kysyvät ja näkevät
jos kaikki ei omalla kohdallani ole ihan ok. Se tunne on ihmeellinen. Ja kaikki heistä eivät
ole erityisherkkiä. Suurin osa kyllä.
Ja heitä ei ei todellakaan noin ylipäätäänkään ole monta. Se tunne, kun toisen ihmisen mielestä
tuntuu oikealta ja hyvältä kysyä vointia ja kuulumisia, se tunne on sydäntä lämmittävää.
Jokainen meistä voi olla arjen enkeli. Hiukan, kun pysähtyy ja kuuntelee tarkemmin korvin
ja katselee avoimemmin silmin, saattaa olla jonkun ihmisen päivän pelastaja.