
Älä unelmiasi tukahduta, haaveitasi hävitä.
Anna niiden virrata vapaasti ja kietoutua sinuun.
Kulje hymy huulillasi ja haaveet harteillasi niin
elämän kivikotkin taittuvat keveämmin askelin.
Unelmat ja haaveet, ilman niitä elämä tuntuisi liian raskaalta.
Olen aina ollut kova ns. liitelemään pilvissä. En jaksaisi jos en voisi
unelmoida.
On ihanaa leikitellä ajatuksella esimerkiksi siitä, että voisi joskus elää
talvet jossain lämpimässä tai, että toinen koti olisi Kreetalla.
Kreeta on todella lähellä sydäntäni. Niin se on meidän koko perheelle.
Tiedän, että se on haave. Mutta se on ihana haave. Ja koskaanhan ei voi
tietää mitä elämässä tapahtuu. En tiedä olenko edes elossa huomenna.
Mielestäni aina täytyy unelmoida. Se tuo elämään toivoa ja uskoa huomiseen.
Olen vuoden kirjoitellut mietteitäni Instagramiin ja Facebookiin. Se, että olen
nyt tässä ja kirjoitan, tuntuu niin hyvältä, oikealta.
Uskon, että Luoja on tämän minulle suonut. Kirjoittamisen ihanuuden.
Kiitollisuudella kirjoitan niin kauan kuin minulle annetaan kirjoittamiseen
aiheita.
Erityisherkkyys on jarruttanut minua monessa asiassa elämäni aikana.
Olen rämpinyt, kahlannut, noussut ja taas vajonnut, mutta aina se elämä on
eteenpäin vienyt. Jos en olisi jännittäjä ja erityisherkkä elämäni olisi tällä
hetkellä erilainen. Olisin toteuttanut peloistani huolimatta elämässäni
varmasti monia unelmoimiani asioita, esim. ammattiin liittyen.
Syksyllä aloitan uuden koulutuksen. Se liittyy paljon nuoruuden haaveisiini.
Ei niin kuin haaveilin, mutta pienen palan alasta mikä on aina palanut minussa
saan siitä varmasti itseeni.
Tulevaa en tiedä. Mutta tämän hetken tiedän. Ollaan onnellisia tässä ja nyt.
Ollaan onnellisia, pienestäkin. Elämä on lahja.