Vaali niitä hetkiä joissa sydämesi tuntee rauhaa,
tyyneyttä ja onnellisuutta.
Vaali niitä hetkiä ja sisimpääsi ne talleta.
Viime viikot ovat olleet jollain lailla itselleni raskaita ja ahdistus on
pitänyt otteessaan. Erityisherkkyyden tuntosarvet ovat tehneet töitä
oikein urakalla ja alakulo on vallannut mielen.
Pikkuhiljaa on alkanut olo kuitenkin helpottamaan.
Ja kuinka kauniita päiviä Luojamme on meille järjestänyt viime päivinä.
Ei voi kuin huokailla ja kiitollisuudella katsella tätä upeaa luonnon
puhkeamista vaatteisiinsa.
Tänään, kun kävelin rakkaan äitini kanssa upeaa luontoreittiä pitkin
ja katselimme keväistä luontoa, sydämeni läikähteli rakkaudesta.
Miten onnellinen saankaan olla, kun minulla on äiti, äiti jonka kanssa
voin jakaa kaiken, niin ilot kuin surut. Hän on minulle niin rakas ja
ei ole mitään mistä en voisi hänen kanssaan puhua.
Tiedän, että kaikilla ei ole näin. Kaikilla ei ole äitiä. Tai äiti on lähellä,
mutta saavuttamattomissa. Voi kuinka surullinen olen siitä, että kaikilla
ei ole sellaista äitiä kuin minulla. Kaikille sen soisin. Ja samanlaisen isän
kuin minulla. Koen olevani siunattu, kun minulla on tällaiset rakastavat
vanhemmat.
Toisinaan meitä kuljetetaan sumuisilla teillä ja tuntuu kuin emme voisi
enää selvitä, mutta kuitenkin valo aina voittaa. Ja se, että on ihmisiä tai
tai ihminen kenelle voi puhua on äärimmäisen tärkeää. Ihminen ihmiselle,
sen haluan sanoa. Se on se mikä merkitsee. Muistetaan elää rakkaus
sydämessämme.