Tunteitasi et voi paeta

Juokse
Juokse niin lujaa kuin ikinä pystyt
Juokse vaikka maailman ääriin asti
mutta pakoon tunteitasi et pääse

Kuva: Suvi Rautsiala

Tunteitaan ei voi paeta. Ei todellakaan. Ne kulkee mukana teit mitä tahansa.
Olen aina ollut herkkä. Liian kova meteli tai tuima katse tuntuivat pikku tyttönä sydänjuurissa asti. En vain tiedostanut
sitä, että olen erityisherkkä. Siksi koin ja koen asiat edelleen voimakkaasti.

” Älä nyt noin tosissaan ota tuota ”!” Älä nyt noin herkkänahkainen ole” Tuttuja fraaseja varmasti monelle herkälle. Mutta ei syvintä olemustaan pakoon pääse, vaikka haluaisikin. Se on ja kulkee mukana halusipa tai ei.

Pitkään pakenin tunteitani. Kielsin herkkyyteni. Yritin kovettua
maailman muottiin. Eihän se onnistunut.
Viime vuosian olen vasta hyväksynyt ja tiedostanut kunnolla tämän ominaisuusteni. Se on minussa ja minä siinä. Se vain on niin.

Sanna Wikström, kirjoittaa hyvin asiasta, joka kolahti minuun voimakkaasti. Linkistä pääset lukemaan postauksen.

https://www.instagram.com/p/CPD1_AaNWpF/

Samaistun niin tekstiin. Punastumislaikut ovat myös minulle tuttuja. Ikäni olen yrittänyt niitä selitellä ja laittaa herkän ihon piikkiin ( vaikka toki johtuvat siitäkin ).
Kun jännitän, innostun, juon kahvia, on kuuma tms. laikut ilmaantuvat.

Olen hävennyt niitä. Miksi ne ilmestyvät juuri minulle. Miksi en voisi olla kylmän rauhallinen viilipytty.
Sannan kirjoitus havahdutti minut taas asian äärelle ja sai minut toteamaan, että en ole ainut asian kanssa eläjä. Sannalla on hyvä
suhtautuminen asiaan ja se on upeaa.

Terapiassa olemme keskustelleet terapeuttini kanssa asiasta useasti
ja olen saanut asiaan järkevää ja hyväksyvää otetta.
Minä olen minä ja mitä sitten jos punoittaa jännityksestä, ilosta, odo-
tuksesta tai mistä tahansa. Mitä sitten? Ei sitten mitään!

Voin laittaa, vaikka säkin päähän ja piiloutua sen alle, mutta tunteeni on ja pysyy. Niitä en itseltäni ainakaan pakoon pääse. Laikkuni kertovat, että elän, olen ja hengitän.

Minä olen herkkä, tunnen ja koen asioita. Minä olen minä ja arvokas
kaikkine läiskineni. Ja sinä olet arvokas läiskinesi tai ilman niitä.
EI katsota yksityiskohtia vaan katsotaan kokonaisuutta. Hyväksytään toinen toisemme.