Myötätunto itseä kohtaan

Mitäpä jos katsoisikin lempeästi tuota ihmistä joka peilistä katsoo.
Taputtaisi hellästi olalle ja hymyilisi hyväksyvästi.
Mitäpä jos katsoisikin tuota ihmistä armollisin silmin.

Myötätunto. Itsemyötätunto. Kuinka hankalaa sitä onkaan tuntea toisinaan. On niin helppoa ruoskia ja soimata itseään tehdyistä virheistä.
Jossain kohtaa saatoin päivätolkulla miettiä jotain väärin sanomaani asiaa tai jotain muuta tekemääni mokaa.
Luojan kiitos osaan jo ottaa vähän kevyemmin, mutta aina se ei kyllä onnistu.

Silloin tällöin ankara Piia nousee oikein mielen pinnalle piiskaamaan. Rentou-
tusharjoituksillla saan useimmiten katkaistua hermoston yliviretilan.

Osaan silloin tällöin olla hyvinkin epäreilu ja vaativa itseäni kohtaan. Tunnen syyllisyyttä jos otan omaa aikaa vain ollakseni omien ajatusteni kanssa tai tehdäkseni jotain mieleni hyvinvointiin liittyvää. Poden syyllisyyttä jos joskus en voi viettää aikaani perheeni kanssa. Poden syyllisyyttä jos kaipaan kahdenkeskistä
aikaa mieheni kanssa. Poden syyllisyyttä milloin mistäkin. Tietysti se kuormittaa
ihmismieltä.

Osaan olla todella kriittinen itseäni kohtaan kaikessa, ulkonäkööni kuin sisäiseen
maailmaani liittyen. Mitä sillä olen voittanut? En mitään. Ainoastaan yöuneni olen menettänyt.

Tietysti matkan varrella olen oppinut myös olemaan armollisempi itselleni, mutta
aina se vaan ei onnistu. Se, että hyväksyisi itsensä sellaisena kuin on ja antaisi
itselle luvan myös vain olla, tekisi hyvää niin mielelle kuin keholle. Suorittajana
eläneenä ( ja välillä teen sitä vieläkin ) voin sanoa, että, kun oppii elämään hetkessä
ja näkee kaikki elämän sävyt ja kuulee kauneimmatkin sävelet elämästi muotoutuu
paljon paljon mielekkäämpi. Suorittamalla se ei ole mahdollista.

Haluan sanoa kaikille teille ketkä tätä luette, että arvostakaa itseänne. Olkaa armollisia
itseänne kuin muitakin kohtaan. Kuunnelkaa sisintänne ja luottakaa, että teitä kyllä ohjataan. Kaikkea hyvää toivottaen ja lempeydellä nämä sanat sanoen

Piia