Joillain ihmisillä vain on se,
kyky nähdä lävitse, tuntea lempeyttä.
Joillain ihmisillä vain on se,
sydän kohdallaan ja heidät haluaa pitää
lähellään.
Mikähän siinä onkin, että toisilla ihmisillä vain
on kyky olla läsnä, olla tukena toisille.
Sitä ominaisuutta ei ole kaikilla. Se on äärimmäisen lohdullinen ja rauhoittava ominaisuus ihmisessä.
Jotenkin siinä tuntee itsensä arvokkaaksi ja hyväksytyksi, kun joku kysyy vointia, hipaisee olkapäästä, hymyilee lempeästi. Se tunne on niin lämmin mikä siitä tulee.
Jokainen meistä tarvitsee kanssakulkijoita, kuuntelijoita. Ei täällä kukaan yksin selviä eikä pärjää. Tai ehkä voi olla pärjäävinään, mutta kyllä se niin on, että ihminen tarvitsee ihmistä.
Itselläni on muutama sellainen ihminen elämässä, sellainen joka ensi silmäyksellä huomaa jos kaikki ei ole hyvin. Se on vaan joka kerta ihmeellistä, että miten sen voi huomata.
Tänä päivänä, kun elämä on kiireistä, stressaavaa, kuluttavaa myötätunto on jotain sellaista mitä todella arvostan. Ei elämää voi mitata sen kautta mitä saavutat, mitä omaisuutta haalit, kuinka suuressa asemassa työskentelet. Elämä on paljon muutakin.
Se on sitä mitä sisimmässään tuntee.
Sitä miten osaa elää hetkessä. Sitä miten on hellä, inhimillinen, rakastava ja ymmärtäväinen. Elämä antaa paljon, kun on itse vastaanottavainen ja herkkä kuulemaan.
Kunpa lempeitä arvoja osattaisi arvostaa enemmän. Hyvästä kumpuaa hyvää aina.
se on todistettu monesti.
Ole sinä tänään tai huomenna se ihminen, joka katsoo toista lempein silmin ja kysyy kuulumisia. Ole se, jonka lähellä on hyvä olla.
Hyvää ja helteistä loppuviikkoa kaikille!
Piia