Älä elä menneessä, älä tulevassa.
Elä tässä hetkessä ettet huomaamatta
menettäisi tärkeitä hetkiä, jotka kuin
huomaamatta lipuvat ohitse.
Miksi aina haikailemme jotain? Hienompaa autoa, mahtavampaa asuntoa,
suurempaa titteliä ja milloin mitäkin.
Emme pysähdy hetkeen, vaikka siinä hetkessä kaikki olisi juuri hyvin.
Jospa kuuntelisikin lintujen liverrykset, jotka niin kauniisti nyt aistejamme hivelevät.
Istahtaisi rauhallisesti aamukahvin ääreen ja aloittaisi aamun kiitollisin mielin.
Kyllä elämästä stressaavan saa jos niin haluaa, sen tiedän omasta kokemuksestani.
En siis ole sitä halunnut vaan jotenkin ajautunut
stressitilaan. En silloin ole osannut pysähtyä.
Kaikki voi lipua kuin huomaamatta ohitse jos ei avaa silmiään ja korviaan.
Huomaa ajan kulkiessa eteenpäin, että kunpa olisi kuullut, nähnyt, aistinut elämän kaikki pienetkin vivahteet.
Voi miten kiitollinen olenkaan, kun silmäni ovat avautuneet elämälle. Korvani kuulevat myös ne onnen pienet helähdykset. Se tuntuu tässä hetkessä todella hyvältä, koska se ei ole todellakaan itsestäänselvyys minulle ja tiedän, että koska vain mieleni voi taas heittää kuperkeikkaa. Mutta tiedän, aina, ihan aina
myös synkimmänkin kehyksen läpi voi aueta aurinko.
Kiitokseni kuuluu läheisilleni ja niin monelle ihmiselle. Olette timanttia.
Rakkaudella Piia