Voi kuinka kauniisti asettelit eteeni
toivon välähdyksen ja hipaisit sydäntäni.
Tuossa muutama päivä sitten mietin hiukan tuskastuneenakin oloani. Jostain syystä mieli oli maassa. Silloin tunsin sydämessäni toivon sanat ja edessäni polulla näin höyhenen. Katsahdin ylös taivaalle ja kiitin.
Minulle usko Jumalaan ja Jeesukseen on se kaiken perusta, lohtu, turva, auttaja.
On aikoja, kun liukenen huomaamattomasti kauemmas Luojasta, mutta jollain tavoin aina minut nykäistään kohti valoa.
Huomaan noina aikoina, kun vain itse yritän pyristellä ja pähkäillä, että oloni on todella ahdistunut, mutta kun käännän katseeni kohti ristiä oloni ja taakkani kevenee. Se on joka kerta yhtä huojentavaa.
Monta ihmeellistä rukousvastausta olen saanut elämässäni. Joskus olen tuskaillut, kun elämä on heitellyt miten sattuu ja ihmetellyt missä Jumalani on, vaikka olen huutanut.
Mutta eihän se niin mene, että kaikki heti ja nyt. Eikä vastaukset ole aina minua miellyttäneet. Olen rypenyt hyvinkin ikävissä olotiloissa.
Mutta aina asiat on järjestyneet jollain tavoin ja tiedän, että tämä on minun tieni. Kaikki ne asiat mitä olen kokenut ovat tehneet minusta juuri minut. Tänä päivänä olen kokonaisempi kuin koskaan aikaisemmin, mutta matkalla vielä. Ja aion nauttia matkastani.
Rakkaudella Piia