Herkkyys on jotain erityistä, kauniin suloista ja pumpulin pehmeää,
Herkkyys on aaltojen liplatusta ja sateen ropinaa.
Herkkyys on tunteiden tuulia ja vienoa helinää.
Herkkyys on ihana lahja, kun vain osaa katsoa sitä juuri oikealla tavalla.
Enhän minä mitään, eikä minun ajatukseni.
Enhän minä. Mikä minä olisin tuon toisen rinnalla. Hänen tai hänen.
En varmasti mitään.
Tuttua? Vai ei? Itselleni ainakin on tuttua.
Nyt erityisherkkänä käsittelenkin asiaa omalta kantiltani.
Ennen tunsin enemmänkin vahvuuden terävät osumat, mutta nyt, kun panssarini on iän myötä paksuuntuneet osaan suodattaa. Osan. Siis todellakin osan vain.
Helposti haluaisi hukkua valtavirran mukaan. Olisi paljon sanottavaa mielen päällä asioita, mutta sanat ei vain tule ulos.
Tulee tilanteita, kun tunne painaa minut maahan. ”Et pärjää nainen”! ” Voimista itseäsi”! ”Älä missään nimessä näytä herkkyyttäsi”!
Nuo tunteet hyökkää päälle äkkiä ja lamaannuttaa toisinaan. Onnekseni osaan välillä edes varautua näihin ja kulkea tieni suhtkoht suoraan eteenpäin.
Elämä satojen tuntosarvien kanssa on toisinaan raskasta. Kaikille ei voi olla mieliksi, vaikka haluaisikin. On raskasta laittaa oma hyvinvointi toisen edelle. Se on opettelua.
Se, kun kuulet ja vaistoat kaiken, se on raskasta toisinaan, mutta kaiken sen arvoista, että voi tuntea. Tuntea toden teolla!
Minä olen onnekas, koska omistan rakkaat vanhemmat ja läheiset muut rakkaat. Tuki jonka olen saanut elämässäni on sanoinkuvaamattoman tärkeää. Haluan lisätä tähän terapeuttini, ystäväni ja kaikki ketkä ovat elämässäni mukana. Kiitos kaikille!
Ei ole helppoa olla erityisherkkä, mutta en antaisi tätä ominaisuutta poiskaan.
Lempeää kesän jatkoa kaikille erityisherkille ja ei herkille!
Rakkaudella Piia