Ihanan lempeää ja surullisen sävyisää.
Rakkauden täyttämää ja huolien värittämää.
Lempeitä hetkiä ja raskain saappain askellettuja retkiä.
Sellaista se on ja se on vain elämää.
Olen ollut parisen viikkoa lomalla ja vielä viikko olisi edessäpäin. Tämä loma on tuntunut niin hyvältä ja onnelliselta. Aina ei niin ole ollut.
Joskus lomani ovat menneet murehtiessa ja mietiskellen turhia. Nyt olen osannut laittaa aivot narikkaan. Tunnen kuinka olen levollinen.
Jos murehtija minäni saisi valita niin nythän etsittäisi kaikkia negatiivisia asioita joita pitäisi miettiä ja mielessään käännellä ja väännellä, mutta en ole päästänyt tuota minääni ohjaksiin. Toivottavasti olen niin järkevä etten kovin helpolla päästäkään.
Olemme tehneet mukavia asioita perheen kanssa. Tänään kotiuduimme telttareissulta kotiin. En ole todellakaan mikään eräihminen. Myönnän sen. Mutta nyt lähdin aivan toisenlaisella asenteella mukaan ja voi, että minä nautin siitä rauhasta. Luonto ihan äärellään. Kaikki ne äänet, hiljaisuuskin ja maisemat. Mitä muuta ihminen tarvitsee. Ei mitään. Ja teltassa nukkuminenkin sujui kuumasta säästä huolimatta ihan ok. Mitä nyt valvoin yöllä pari tuntia, mutta se ei haitannut, kun katselin maisemaa joka teltan ovista avautui. Upeaa.
Nyt siis kotona ja ensi viikolla olisi parin päivän reissu edessä. Ihanaa päästä toiseen kaupunkiin ja siellä kierrellä ja katsella paikkoja. Sopivasti siis ohjelmaa ja lepoa lomalla.
Elämässä eteen voi tulla mitä tahansa. Olisikin niin tärkeää osata nauttia pienistäkin asioista. Tiedän mitä on olla ahdistunut ja masentunut. En kaipaa niitä tunteita nyt pätkääkään ja toivon, että tämä tunne säilyisi nyt. Tiedän, että ei säily, koska elämä on vaihtelevaa ja muutoksia täynnä. Mutta sen hetken, kun säilyy nautin olostani.
Ihanaa viikonloppua!
Piia