Älä maalaile toisen ihmisen elämää jos et tiedä koko tarinaa.
Tuomitseminen
Helposti me ihmiset tuomitsemme toisemme, vaikka koko tarinaa ei ole edes kuultu.
Ihmiset luulevat tietävänsä toisen elämästä, vaikka todellisuus on monesti jotain aivan muuta. Emme mitenkään voi nähdä kenenkään lävitse, tietää mitä sydän kantaa mukanaan.
Onkin siis niin väärin käydä arvostelemaan ja tuomaroimaan, koska me ihmiset emme ole toistemme tuomareita.
Hyvä tuo hyvää
Jos kohtaat ihmisen, joka on äkäinen ja luoksepääsemätön, mitä tunnet?
Voi olla, että tulet itsekin äkäiseksi ja annat päiväsi kulua samoissa fiiliksissä.
No sitten voit olla erityisherkkä kuten minä ja imeä kuin sieni tuon olon itseesi ja ahdistua.
Mietit kuinka voisit parantaa tuon ihmisen oloa ja onkohan syy sinussa. Ja siinä onkin koko päivä aivan kaaoksessa. Se miten voimakkaasti toisen ihmisen mielialat vaikuttavat erityisherkkään on jotain todella voimakasta.
Emme tiedä toisen tarinaa
Emme voi tietää kenenkään elämän sisältöä ja sitä millainen elämä kenelläkin on ollut ja on.
Jos olet erityisherkkä todennäköisesti haluat ns. pelastaa koko maailman, vaikka tiedät, että se ei ole mahdollista.
Voimme olla apuna ja kuunnella jos toinen haluaa puhua, mutta väkisin sitä emme voi tehdä. Voimme olla tukena jos toinen sen hyväksyy. Jos ei sitten on vain peräännyttävä.
Toisen elämän maalailusta
Mutta siis itse asiasta, on niin helppoa tuomita, mutta miksi on niin vaikea hyväksyä? Mikä meitä ihmisiä vaivaa? Ei täällä kukaan ole täydellinen. Voi olla, että ulkoisesti kaikki on täydellistä, luksustalo, auto, ammatti, parisuhde, lapset jne. jne. mutta sisin onkin tyhjä. Tai sisin on ahdistunut, masentunut ja jopa itsetuhoinen.
Siksi on äärimmäisen tärkeää olla hienovarainen. Ja korostaisin ystävällisyyttä ja empaattisuutta. Ne ei tule kaikilta luonnostaan, mutta aina voi yrittää. Mietipä jos sinun lempeä asenteesi pelastaakin toisen päivän ja saa jaksamaan. Se vasta on jotakin.
Ajatusmyllerryksiä
Tässä minun ajatusmyllerryksiä. Vähän hyppi asia siellä ja täällä, mutta tässä näkee erityisherkän mielen. Se on kuin karusellissä olisi. Ja se mitä minä erityisherkkänä vain niin kovin toivon on, että maailma olisi oikeudenmukainen, armollinen, hyväksyvä, rakkaudellinen ja anteeksiantava.
Nämä asiat ovat vahvana minussa ja ne saa olla.
Kiitos, kun luit tämän. Ihanaa viikonjatkoa lukijani!