Olen valvonut monina öinä, huokaillut huomiseen.
Märehtinyt menneitä, ollut itselleni armottomista armottomin.
Olen valvonut monina öinä tuskastuneena tuskastuneisuuteni, mutta, kun valo on tullut pimeyden eteen, olen huokaissut ja antanut uuden päivän laskeutua noiden ahdistavien tuntien ylle ja kiittäen ottanut vastaan uuden päivän.
Unettomuus
Tuo niin inhottava ja epämieluisa seuralainen. Miten monia pitkiä öitä olenkaan valvonut tuo unettomuus ylläni leijaillen.
Niin monia huokauksia ja ahdistuksen ajatuksia on noihin öihin mahtunut. Mikä siinä onkin, että yöllä ajatukset tuntuvat oikein hyökkäävän kimppuun ja täyttävät jokaisen sopukan?
Jaksaminen
Tällä hetkellä olen todella väsynyt. Tuntuu, että voimia ei olisi oikein mihinkään. Silti olen tehnyt kotitöitä ja jopa salilla käynyt. Olen siis lomalla tämän viikon.
Mutta kuuntelen koko ajan kehoani ja katson ja kartoitan mihin oloni menee.
Mitään ylimääräistä en juuri nyt jaksaisi. Tuntuu, että päivittäiset askareetkin vievät energiani. Toivon niin, että oloni ei olisi painumassa taas uupumisen puolelle.
Yksilöinä elämme
Se mitä kukakin jaksaa on niin yksilöllistä. Toiselle 12 tunnin työpäivät ovat ihan normaaleja, toiselle ei sovi sellaiset päivät todellakaan.
Toinen jaksaa tavata kaikkia mahdollisia ihmisiä, rutistaa paljon treenejä ja käydä siellä ja tuolla. Toiselle taas sosiaaliset tapaamiset ovat liikaa, jos niitä on liikaa. Ja kaikki vaikuttaa uneen. Jos on taipuvainen yliherkkyyteen, kuten minä niin silloin paras on kuunnella kehoaan ja mieltään, se kyllä kertoo mikä on liikaa.
Lopuksi
Arvostetaan omaa itseämme ja kehoamme. Se mikä tuntuu ylitsepääsemättömältä on sitä ja mikä tuntuu hyvältä on sitä. Kuunnellaan omaa sisintämme.
Ihanaa loppuviikkoa teille!
Piia