Tärkeintä on, että olet oma itsesi, etkä se vieras
joka luulet olevasi.
Sillä loppujen lopuksi täällä ei kukaan toinen voi tehdä sinusta onnellista.
Kenenkään toisen kautta et voi onnea saavuttaa vaan se mikä sinusta tekee sinut soi syvällä sisimmässäsi ja, kun päästät sen kahleista voit elää sinun näköistä aivan omanlaistasi elämää.
Helposti, niin helposti lähtee elämään elämää toisten ihmisten kautta ja mukaan. Se mitä itse haluaa ja mitä tuntee saattaa unohtua. Tai saattaapa jopa olla niin, että haluaa miellyttää, toimia vastoin normaalia minäänsä. Se on vahingollista.
Erityisherkän näkökulmasta taas kirjoitan tätäkin.
Olen aina ollut altis ympäröivälle maailmalle. Jo nuoresta yritin kovasti olla mieliksi. Kuoreni alla herkkä minäni itki hiljaa. Se kysyi koko ajan, että onko tämä se mitä haluan, se mihin pyrin.
Hautasin tämän sisäisen minuuteni kuiskailun aina vain syvemmälle. Menin sinne mihin maailma minua kuljetti. Tulin ja menin. Sydämeni samaan aikaan pamppaillessa rinnassani kiivaasti.
Erityisherkkyyttä ei tuolloin tunnistettu, kun olin nuori. Tai jos tunnistettiin, ei siitä liiemmin huudeltu kaveripiireissä. Luojalle kiitos, tänä päivänä se on asia mistä todellakin puhutaan.
Olin nuorena toisinaan tosi hukassa tämän herkän sieluni vuoksi. En osannut pitää puoliani silloin, kun se olisi ollut tarpeen ja vajosin toisinaan ahdistuksen kuoreeni.
On kiitos ja pelastus, että tänä päivänä herkkyys on piirre siinä missä mikä tahansa muukin. Tai ehkä ei ihan täysin, mutta parempaan päin on menty.
Tänä päivänä herkkyys on edelleen minussa ja saa olla. Ihanaa, että voin kokea, tuntea ja nähdä asioiden eri puolia. Kuinka ihanaa on aistia aivan erityisen vahvasti.
Muistathan arvostaa itseäsi sellaisena ja sellaisine piirteinesi kuin olet! Olet arvokas ja ihana juuri omanlaisenasi!
Rakkaudella Piia