Minä katselen maailmaa herkin silmin ja kuuntelen herkällä korvalla.
Jos sinä et tee niin, se on minulle ihan ok.
Olen lähipäivinä miettinyt paljonkin tätä erityisherkkyyttäni. Lähiaikoina se on ollut jotenkin nagatiivissävytteistä. Olen kääntänyt tämän luonteenpiirteeni itseäni vastaan. Kapinoinut ja koittanut tukahduttaa itseäni. En vain ole kyennyt. Koska eihän itseään voi tukahduttaa. Ja pitäisihän minun se tähän ikään tietää, mutta aina vain välillä unohdan, yritän, pyristelen vastaan.
Huomaan, että mitä väsyneempi olen niin sitä herkemmällä olen ulkoapäin tuleviin asioihin. Pienetkin ilmeet, eleet, sanotut sanat, viestit tms. tuntuu erityisen raskailta. Tämä on yhtä opettelua edelleen, vaikka ikää on kertynyt.
Ne kommentit: ”Älä nyt ole niin herkkä”, ”Olet liian herkkä”, ” Älä nyt niin tosissasi ota”, varmasti tuttuja kaikille erityisherkille. Ja eikös vain olekin aika suoraan sanottuna ärsyttävää?
Minkäs teet jos olet herkkä? Ja en kyllä itse haluaisi ollakaan ei tunteellinen ihminen. Silti minulle on ok jos joku ihminen ei ole herkkä. Hän on sellainen ja minä tällainen, enkä mene sitä sen kummemmin kommentoimaan. Mieluummin tunnen, elän ja aistin juuri näin. Vaikka se on väsyttävää toisinaan niin silti niin rikastuttavaa ja avartavaa.
Annetaan jokaisen olla sellainen kuin on kaikkine piirteineen. Muistetaan hienovaraisuus ja se, että mikä itselle on ok. Toiselle ei välttämättä niin ole.
Tänään on Kansainvälinen HSP päivä. Kirjoitus siis sattui erittäin hyvin tähän päivään.
Ihanaa viikon jatkoa herkille ja ei herkille!
Piia