Vaikka silmät loistaisivatkin lailla auringon,
sydän saattaa olla pieninä palasina.
Oma jaksaminen voi olla koetuksella, kun päivästä toiseen yrittää pitää perheen vaatteissa ja kantaa ruokaa pöytään, yksin.
Olo voi tuntua epätodellisen sumuiselta, kun yö
toisensa perään uni ei vain tule kaikista neuvoista huolimatta. Siinä kohtaa lääkärin määräämä resepti apteekkiin alkaa tuntua houkuttelevalta.
Masentunut saattaa viimeisillä voimillaan pitää kiinni edes jonkinlaisesta otteesta elämäänsä, välttäen lääkärille menoa, vaikka tietää, että muuta tietää paranemiseen ei ole.
Jatkuvasti kipujen kanssa taisteleva yrittää hymyillä, läpi kyynelten.
Toisaalla äiti suree lastaan, joka taistelee päihdehelvetissä.
Jossain lapsi itkee itsensä uneen pelätessään seuraavaa päivää ja kouluunmenoa.
Pienessä asunnossaan vanhus odottaa hoitajaa käymään. Hoitajaa, joka pian jo sulkee oven takanaan.
Ihmiset taistelevat niin monien asioiden vuoksi.
Jaksaminen voi olla äärirajoilla.
Se minkä me näemme, ei välttämättä kerro totuutta. Monet taistelut taistellaan niin, että kukaan ei huomaa.
Meistä jokainen voi halutessaan olla se, jolle on helppo tulla puhumaan, kertomaan huolensa. Se, että ihminen kokee tulevansa kuulluksi ja kokee välittämisen lempeän otteen ympärillään merkitsee äärettömän paljon.
Pidetään mielessämme, että emme voi tietää, emmekä välttämättä näe ihmisten sisään.
Ollaan lempeitä toisillemme ja vältetään turhaa pahaa mieltä.
Ollaan niitä enkeleitä, maanpäällisiä enkeleitä.
Rakkaudella Piia