Ystävällisyys on silta toiseen sydämeen
Ystävällisyys, tuo niin helppo ja vaivaton asia toteuttaa.
Miksi se vain tuntuu olevan niin kummallisen vaikeaa toteuttaa?
Itselleni se on luontaista. Ja en voisi kuvitellakaan, että laukoisin mitä sattuu ihmisille.
Toki minäkin olen loukannut elämäni aikana, että en voi aivan sataprosenttisesti tietenkään tässä tekeytyä pyhimykseksi, mutta pääasiassa ystävällisyys kuuluu minuun. Se on sisäänrakennettuna minussa.
On ollut tilanteita, kun minun ei olisi tarvinnut olla niin ystävällinen ja kaiken jaksava. On tilanteita, kun oman jaksamisen rajoja todella on koeteltu. Erityisherkällä ystävällisyys tulee yleensä luonnostaan, koska tietää miltä tuntuu, kun loukataan. Ei halua tuottaa sellaista mielipahaa muille ihmisille.
Mutta siis miksi se on niin vaikeaa? Siihen on varmasti syitä niin paljon kuin on ihmisiäkin, mutta silti mielestäni mikään ei oikeuta toista ihmistä tieten tahtoen olemaan toiselle ilkeä tai pahansuopa. Se ei ole ihmisen luontainen arvo. Ihmisyys on jotain aivan päinvastaista.
Olen ollut tilanteissa joissa kiltteyttä ja ystävällisyyttäni on käytetty hyväksi. Ja tilanteissa, kun olen ollut silmätikku tämän asian vuoksi. Ihmiset osaavat olla todella julmia toisilleen.
Nyt tässä istuessani ajattelen, että Luojalle kiitos, että olen ystävällinen toisille.
Seison niin kiitollisena juuri tällä paikallani, juuri nyt.
Ihanaa ja lempeää viikonloppua jokaiselle!
Ollaan ystävällisiä, eikö vaan?