Se väsymys tuntui raskaammalta kuin mikään taakka pitkään aikaan.
Silti hän ei menettänyt uskoaan, eikä heittänyt toivoaan menemään, vaan rakasti.
Rakasti niin paljon kuin vain ikinä pystyi.
Väsymyksen kanssa painii tänä päivänä varmasti todella moni. Joku ei saa nukutuksi kasvavan työtaakan vuoksi, toinen ahdistavien ajatusten ja yksi kipujen, kuka minkäkin vaivan takia.
Uni on niin tärkeää meille. Olemme psykofyysisiä kokonaisuuksia ja uni on se mistä ammennamme ja jos se on puutteellista olomme ei ole hyvä.
Olen vuosia kärsinyt unettomuudesta ja sen tuomista oireista. Tänä päivänä onnekseni unettomuus on lievempää. Joinain aikoina se on ollut niin kokonaisvaltaista, että sanoja ei löydy kuvaamaan sitä olotilaa mikä väsyneenä on mielen ja koko fyysisen puoleni vallannut.
Mutta on myös väsymystä, joka ei millään nukkumisella helpotu. Kyse on usein masennuksesta, joka vie tyystin voimat. Siihen ei auta tsemppaavat sanat tai olan taputukset. Silloin on otettava etäisyyttä kaikkeen kuormittavaan ja hoidetteva itsensä kuntoon. Jos siihen liittyy vielä uupuminen, on oikeasti osattava nollata. Tästäkin on itselläni kokemusta ja väsymys voi olla niin voimakasta, että voi vain hetken olla pystyssä ja sitten on levättävä. Jos ei ole kokenut tällaista, ei voi tietää miltä se tuntuu. Siksi suvaitsevaisuutta, ymmärrystä ja empatiaa kaivataan tähän niin kuin moneen muuhunkin sairauteen ja vaivaan.
Elämä voi olla todella raskas taival hyvinkin monelle. Siksi täytyy muistaa se myötätuntoinen ote, ymmärtävä mieli ja ihmisyys. Olemme jokainen ihmisiä. Muistetaan se ennen tuomitsemista. Mitä sinä kaipaisit eniten, kun elämä menee alamäkeen? Se lienee hyvä kysymys, kun täällä taivallamme.
Ihanaa kesää!
Piia
Kuva: Riina Leinonen