Niinä hetkinä, kun olen vajonnut mieleni mutkaisimmille kujille, kun väreistä olen erottanut enää vain ne tummimmat, niinä hetkinä olen halunnut olla lähelläsi, mutta samaan aikaan työntänyt sinua pois.
Niinä hetkinä, kun sydämeni on ollut murheesta kipeänä ja sisintä on polttanut ahdistus, kipeästi olen halunnut huutaa tuskani ulos, mutta kyennyt vain kuiskaamaan.
Niinä hetkinä olen ollut kauempana itsestäni kuin koskaan ja silti aivan lähellä. Niitä hetkiä en kaipaa, mutta silti ne kulkevat mukanani.
Masentunut mieli ei kykene ajattelemaan kuten normaali tasapainoinen mieli.
Masentunut mieli on kuin suonsilmäke joka imaisee sisäänsä.
Kukaan ei halua olla masentunut. Jokainen meistä haluaa olla se pirtein, energisin ja hyvinvoivin. Kuka haluaisi olla alati väsynyt, ahdistunut ja välttelevin. Ei kukaan!
Masennus ei kysele. Se ryntää sisään, kun tie on esteetön. Se on kyllä ilmoitellut tulostaan, mutta niin ovelan salakavalasti ettei siihen ole osannut varautua. Ja kuin huomaamatta siinä se on ja nappaa otteeseensa.
Kun masennuksen vangiksi on joutunut siltä karkaaminen vaatii työtä. Tie selviytymiseen ei ole helppoa. Se teettää työtä, tahtoa, jaksamista ja uskoa. Uskoa siihen, että selviää. Mutta yksin siitä ei selviä vaan siihen tarvitaan apua, kenties lääkitys, terapiaa ja paljon myötätuntoa ja kärsivällisyyttä.
Masentunut kokee usein olevansa epäonnistuja ja outo lintu, vaikka se ei todellakaan pidä paikkaansa. Sairausloma masennuksen vuoksi voi saada syyllisyyden tunteen nousemaan pintaan, vaikka siihenkään ei olisi aihetta.
Masennus on sairaus siinä missä jokin muukin. Onneksi nykyään ymmärrys on lisääntynyt ja tietoa masennuksesta on runsaasti saatavilla.
Itse masennuksen sairastaneena tiedän miltä tuntuu kaikenlaiset tunteet siihen liittyen. Olen ollut onnekas, kun olen saanut apua. Minulla on huippu terapeutti ja läheiseni ovat olleet äärimmäisen tärkeässä asemassa toipumisessani.
Masentuneet, hakekaa apua. Kertokaa olostanne. Älkää jääkö yksin.
Elämä voittaa kyllä.
Rakkaudella
Piia