Kuva: Enna Pohjala
Älä koskaan kadota sisäistä lempeyttäsi
sinä ainutlaatuinen
Minulta on toivottu kirjoitusta erityisherkkyydestä ja siitä kuinka itse sen koen.
Aiemminkin olen aiheesta kirjoittanut, mutta siitä on jo aikaa.
Erityisherkkyys on synnynnäinen ominaisuus. Ihminen voi reagoida herkästi esim. ääniin, valoihin ja vaistoaa ja aistii toisten tunnetiloja ja imee itseensä niin hyvät kuin huonot tunnetilat.
Lapsuus
Jo lapsena aistin vivahteita katseissa, eleissä ja ilmeissä. Toisinaan se sai olon epävarmaksi ja tuntemaan itseni oudoksi linnuksi. Siihen aikaan, kun minä olin lapsi ei erityisherkkyys ominaisuutta tunnistettu tai sillä nimityksellä HSP ei kulkenut.
Oli haastavaa olla isoissa ryhmissä tai toisten katseen alla. Ystävystyin kyllä helposti ja koin hyvin tärkeänä ystävyyssuhteeni.
Nuoruus
Nuorena kokeilin rajojani ja kaveripiireissä oli vahvojakin persoonia ja huomasin helposti myötäileväni toisia ja ja halusin, että kukaan ei loukkaannu minulle.
Noina aikoina koin kovasti, että tulevaisuudessa haluaisin auttaa ihmisiä ja olla psykologi. Mutta se jäi haaveeksi.
Nuoruudessa tykkäsin hengailla kavereiden kanssa, mutta vastapainona rakastin olla kotona, jossa koin oloni turvalliseksi ja sain introverttina kerätä voimia.
Tänään
Tänä päivänä olen sama herkkä sielu, mutta vahvempaa tekoa kuin ennen.
Aistin vahvasti toisten tunnetilat ja ympärillä olevan energian.
En yhtään jaksa mitään draamaa tai välien selvittelyä.
Hyväksyn itseni tänään paremmin kuin koskaan, vaikka notkahduksiakin on kuten kaikilla. Kiitos siitä läheisille ja huippu psykoterapeutille.
Tarvitsen riittävästi omaa aikaa ja paras paikka maailmassa kaiken kaikkiaan on oma koti.
On kiva olla sosiaalisissa tilanteissa sopivassa määrin ja sen jälkeen rauhoittua yksin ja perheen parissa.
Jos on liikaa ohjelmaa ylikuormitun ja koko kroppa ja mieli on aivan tukossa. Siksi oman voinnin kuunteleminen on äärimmäisen tärkeää ettei kuluta pattereitaan täysin.
Läheiset ja ystävät
Äitini on erityisherkkä ja hänen kanssaan voidaan puhua kaikesta maan ja taivaan välillä ja olen tästä niin kiitollinen. Perhepiiriini kuuluu herkkiä ja ei herkkiä ja siltä väliltä ja se on just hyvä niin.
Minulta on kyselty, että onko kaikki ystäväni erityisherkkiä ja ei, ei ole.
Löytyy niin herkkiä kuin ei herkkiäkin ja se on rikkaus.
Elämä erityisherkkänä noin kaikenkaikkiaan
Elämä erityisherkkänä on erittäin rikasta. Näkee ja kokee asiat vahvasti. Tietysti aika-ajoin se on myös raskasta, mutta kiitollinen olen Luojalleni, että voin olla juuri minä.
Ja kuten mainitsin, halusin psykologiksi nuorena, mutta sitä minusta ei tullut. Tällä hetkellä kuitenkin on vuosi takana Kognitiivisen lyhytterapian erityispätevyys opintoja ja niin koen olevani oikealla polulla.
Lopuksi
Kaikki erityisherkät, olkaa onnellisia lahjastanne. Olette todellakin erityisiä!
Rakkaudella Piia