Toivon ääriviivat

Silloin hänessä särkyi jotain.
Se lyhyt hetki ja tuon ihmisen sanat,
ihmisen joka ei edes häntä tuntenut,
oletti vain.
Ne sanat saivat herkän mielen murtumaan.
Se hetki piirsi tummat ääriviivat hänen
mielensä sopukoihin.
Ajansaatossa, vuosien vieriessä nuo kohdat
haalenivat ja niiden lävitse pääsi siivilöitymään
valoa.
Toisinaan tuon ihmisen sanat kaikuivat korvissa,
kun elämän polkujen tietyt reitit ja kohtaamiset
nostivat taas nuo ajatukset pintaan.
Mutta valo, joka oli tehnyt työtään ei
päästänyt tummia kohtia enää sulautumaan
yhdeksi vaan pikkuhiljaa täytti suurimman osan
niistä kohdista joihin tuon ihmisen ajattelemattomuus
oli tiukasti tarrautunut.

Olemme hermostoiltamme erilaisia, toiset ovat herkempiä ja toiset taas eivät.
Itse kuulun tuohon ensimmäiseen porukkaan. Olen jo syntymästäni asti ollut herkkä, erityisherkkä.
Koen asiat todella vahvasti, niin tunteet kuin kaiken muunkin.
Olen kokenut tämän ominaisuuteni joissain elämänvaiheissa rasitteeksi ja on tehnyt mieli panssaroida itsensä, mutta kaiken kaikkiaan koen erityisherkkyyden voimavarana.

Meillä kaikilla on elämässämme kokemuksia, jotka muokkaavat meitä.
Omalla kohdallani on yksi vahvasti epämiellyttävä tilanne nuoruudessani, joka on jättänyt sisälleni suuren arvottomuuden ja huonommuuden tunteen. Tätä tapahtumaa en tässä käy sen kummemmin avaamaan, mutta se oli erittäin raskas kannettava. Tapaus ei ollut fyysinen ja tuli aivan kodin ja lähipiirin ulkopuolelta. Tämä ihminen vaurioitti nuorta, herkkää mieltäni paljon. En puhunut tästä mitään kenellekään, koska koin häpeää ja niin suurta riittämättömyyttä ja pienuutta, että halusin vain unohtaa tilanteen.

Triggerit

Elämässäni on lukemattomia tilanteita, jotka ovat triggeröineet minua. Olen kokenut olevani niin paljon huonompi kuin todellisuudessa olen.
Kun kerroin tästä aikuisena äidilleni, hän oli järkyttynyt. Minun olisi täytynyt puhua asiasta. Mutta en ilennyt, en halunnut kokea sitä tilannetta mielessäni enää.
Olisi pitänyt puhua, koska se jäi peikoksi mieleeni.

Minulla on aina ollut läheiset välit vanhempieni kanssa ja aina olemme puhuneet avoimesti, mutta tämä oli sellainen, että en halunnut siitä puhua kenellekään.

Tänään

No tänään on asiat niin paljon paremmin. Terapia ja läheisten ja tuki on kaiken kaikkiaan elämässä ollut kultaakin kalliimpi.
Tänä päivänä tämän asian suhteen voin hyvin, mutta toisinaan jokin tilanne saattaa synnyttää voimakkaita reaktioita ja on saattanut myös mennä itselläni ahdistukseksi ja on saanut tehdä töitä, että saa itsensä kasaan.

Mielen rentouttaminen

Opiskelen Kognitiivisen lyhytterapian erityispätevyys koulutuksessa ja se on niin mielenkiintoista. Opittavaa on. Ja vielä todella paljon. Ihmisiähän me kaikki olemme täällä ja kellä mitäkin mielen päällä. Mutta on niin ihana ajatella, että aina on toivoa ja ilman sitä elämä ei olisi elämän arvoista.

Ostin https://www.instagram.com/hannamarkuksela/

Vireysvalmennus kurssin ja on ollut kyllä yksi parhaimmista päätöksistäni oman hermostoni rauhoittamiseen. Kurssi sisältää superhyviä neuvoja ja keinoja kuinka omaa yli/ali virittymistä voi hoitaa.
Suuri suositukseni siis tälle. Ja ei ole mainos vaan voin vain lämpimästi suositella kaikille.

Oma voimavarani kaikessa on myös tietysti se, että uskon Jumalaan. Ilman häntä ei olisi mitään.

Kiitos, kun luit tämän.
Ihanaa kevään odotusta!

Rakkaudella Piia