Elämä on jatkuvaa juoksemista ja kiirettä. Jos ei malta pysähtyä,
täällä kuluttaa itsensä aivan loppuun. Ja niin on minulle käynytkin.
Ihmisillä on eri asteinen paineensietokyky. Toiselle vähän voi olla
paljon ja toiselle paljon vähän. Itse erityisherkkänä kuormitun
helposti. Täytyy osata hellittää ajoissa. Onneksi sitä on oppinut
matkan varrella tunnistamaan jo milloin on aika pysähtyä.
Kun huomaa sydän pamppaillen tekevänsä asioita ja miettii
epätoivoisesti, että onko kaikki tehty ja mitä on vielä tekemättä
saattaa huomata pian olevansa aivan puhki. Siihen päälle vielä
univaikeudet niin soppa on valmis kiehumaan.
Itselläni kirjoittaminen, ulkoilu luonnossa ja rentoutusharjoitukset
auttavat mielen ja kehon hallinnassa. Kun ajoissa puuttuu oloonsa
niin tilanne ei pääse pahaksi. Tasapainoinen elämä, läheisten tuki
ja ymmärrys auttavat ja onkin tärkeää, että saa puhua jollekin
tuntemuksistaan ja olostaan.
Muistetaan siis ajoissa hellittää, kun alkaa tuntua, että nyt on
vauhti liian kova. Muistetaan hengitellä ja ihmetellä elämän
kauneutta. Eläminen on tarkoitettu elettäväksi ei suoritettavaksi.