Ahdistavat ajatukset päässäsi ovat yleensä suurempia kuin ne
todellisuudessa ovat.
Toisinaan mielen täyttää ahdistus. Salakavalasti se hiipii paikalle
ja asettuu rinnan päälle möykyksi ja siitä päästää kurjan olon
kulkemaan sydämen kautta ympäri kehoa.
Toisinaan tuota oloa on vaikea saada pois, vaikka tekisi mitä.
se vain viipyy aikansa ja sitten pikkuhiljaa huomaa, että rinnan
päällä oleva möykky on sulanut ja tilalle on hiipinyt onnen
murusia.
Joskus elämässä tarvitaan ahdistuksen aikoja tai uskon ainakin niin,
että meille niitä annetaan, että kuuntelisimme sydäntämme ja
tutkailisimme mitä sillä on sanottavana.
Jokaisella on ahdistusta. Erityisherkillä varmasti enemmän kuin ei herkillä.
Mutta jokaisella sitä on. Valitettavasti siltä ei voi välttyä.
Monesti olen huomannut, että ne ajatukset mitä sisällä pyörii on paljon
pienempiä todellisuudessa. Se on helpottavaa.
Olisi hyvä puhua ulos tunteitaan, että ne ei kasaannu liikaa mielen
rasitteeksi. Tunteiden patoamisella ei todellakaan voita mitään.
Hyväksytään, että monenmoiset tunteet kuuluvat elämään ja eletään niiden
kanssa. Muistetaan kuitenkin se,
että ei päästetä ikäviä tunteita liian suuriksi. Annetaan valolle suurin sija sydämessä.