Kuljetko huolet harteillasi, etukäteen elämää epäillen?
Mitään et niin eläen voita.
Et pysty latujasi kulkemaan kuitenkaan etukäteen.
Käännä siis katseesi tähän hetkeen.
Katsele lintuja, miten iloisesti visertäen nekin liitelevät.
Kuuntele tuulen huminaa ja nauti auringon lämmittävistä
säteistä kasvoillasi.
Anna elämän kuljettaa ja nauti matkastasi.
Voi miten usein olenkaan murehtinut asioita etukäteen ja miten usein
huomannut, että olen murehtinut aivan suotta.
Se vie valtavasti energiaa, kun etukäteen suree asioita. Omassa päässään
kehittelee vaikka minkälaisia kauhukuvia tulevasta ja, todellakin se on
niin, että useimmiten kaikki sujuu hyvin. Tai jos on murehtinut ja jotain
ei niin mieleistä onkin käynyt, huomaa murehtineensa tuplasti.
Erityisherkkänä olen todella altis ympärilläni tapahtuville asioille, niin
positiivisille kuin negatiivisillekin. Tuntosarveni ovat välillä todella kovilla.
Huomaan illan päätteeksi olevani usein todella väsynyt. Äärimmillään olevat
aistit kuormittavat koko kroppaa ja mieltä erittäin paljon.
Rentoutusharjoituksilla saa hyvin tasattua mieltä ja se onkin yksi keino saada
mieltä tasaantumaan. Samoin ulkona, luonnossa liikkuminen. Niistä saan
palauttavaa voimaa arkeen ja jaksamiseeni.
Voi kunpa me ihmiset oppisimme olemaan murehtimatta. Se auttaisi paljon
moneen vaivaan. Kun murehtii on kaikenaikaa stressaantuneessa tilassa ja
se tekee kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille hallaa. Maailma pyörii kyllä radallaan
vähän kevyemminkin ajatuksin. On asioita mihin emme vain pysty vaikuttamaan
millään teoillamme tai ajatuksillamme. Siksi on tehtävä se mitä voi ja yrittää olla
surematta turhaan. Jokaisella päivällä on oma tehtävänsä. Annetaan sen tulla, kun
on sen aika. Eletään hetkessä.
Yritetään ainakin.