Ei se milloin katsoo vaan
se miten katsoo.
Ei se jos joskus ei kuule,
kunhan kuulee silloin,
kun on sen aika.
Ei se jos aina ei kosketa vaan
silloin, kun koskettaa niin todella
haluaa sen tehdä.
Kuinka tärkeätä onkaan se miten asiat välittää toiselle ihmiselle.
Samoin se miten vastaanottaa asiat toiselta osapuolelta.
Voi olla, että jokin asia ei ole itselle tärkeä tai se ei kiinnosta,
mutta toiselle ihmiselle se voi olla koko elämä.
Jokaisella on päiviä, kun omat huolet, väsymys tai jokin muu asia
on päällimmäisenä mielessä.
Se on täysin sallittua ja inhimillistä, mutta aina olisi hyvä pysähtyä
kuuntelemaan. Se on tärkeä taito. Yrittää edes.
Se, että tulee kuulluksi saattaa pelastaa kenties oikeasti toisen
päivän.
Olemme ihmisiä. Silloin tällöin puhumme sellaista minkä voisi
jättää sanomatta. Kiukuttelemme, murjotamme, syyttelemme.
Aina voi yrittää kuitenkin toimia eri tavalla tilanteissa joissa
tyypillisesti käyttäytyy epäedullisesti.
Ihmisinä meillä on perustarve tulla kohdatuiksi sellaisina kuin
olemme. Haluamme tullu kuulluiksi, nähdyiksi, hyväksytyiksi.
Tämä Pitkäperjantai kääntää myös katseen ristin juurelle.
Siellä saa olla oma itsensä, tulla kuulluksi ja nähdyksi.
Se lohduttaa.
Yritetään jokainen olla sellaisia toisillemme kuin haluaisimme
itsellemme oltavan. Rauhallista ja levollista pääsiäisen jatkoa.