Tiedäthän kultaseni, että murehtien saat
mielesi mustemmaksi.
Huomisen ovi on vielä kiinni, sinne on
siis turha tähytä.
Yritä löytää tästä hetkestä onni ja rauha
niin sydämesi ja sielusi saavat kaipaamaansa
hoivaa.
Miten oppia elämään hetkessä? Olla murehtimatta huomista?
Se on taito jota täytyy opetella. Ainakin itselläni se on jatkuvaa
opettelua. Tiedän, että niin on monella muullakin.
Jatkuva murehtiminen vaikuttaa niin moniin asioihin meissä,
esim. aivoihin ja erittäin huonolla tavalla. Mitä enemmän murehtii
sen enemmän se vaikuttaa aivoihin. Voi ilmetä muistamattomuutta,
asioiden ymmärtämisen takkuamista, päätösten tekemisen vaikeutta,
ei voi keskittyä jne.
Ja jokainen meistä tietää, että suurin osa murehtimistamme asioista
on aivan turhia.
Lihasjännitys on yksi oire mikä murehtijalla on yleistä. Itselläni menee
ainakin koko kroppa jumiin mitä murehtivaisempi olen.
Huomaan heti olevani virkeämpi jos en ole murehtinut, mutta jos olen
niin silloin olen todella todella väsynyt. Ja se kroonistuu hyvinkin
nopeasti.
Päänsärky, vatsakipu ja yleiskunto kaiken kaikkiaan heikentyy jos koko
ajan on jännittyneessä tilassa.
Erityisherkkänä olen todella vahvasti läsnä joka hetkessä. Huomaan
pienimmätkin äänenpainojen vaihtelut, ilmeet, eleet, ympäristön.
Ja kyllä, se lisää murehtimista. Se väsyttää myös äärettömän paljon.
Jokainen erityisherkkä voi varmasti tämän allekirjoittaa. Ainakin
suurin osa.
Erityisherkkyys ja siihen lisäksi, murehtiminen niin voimat ovat todella
tiukilla toisinaan.
Tiedän, että on ihmisiä, jotka ajattelevat esim. minusta, että mitähän
tuokin valittaa. Kevyt työ, ei suurperhettä jne. Mutta se vaan on niin,
että erityisherkällä yksinkertaisesti asiat tuntuvat ylivertaisesti enemmän
joka puolella kehoa kuin ei herkällä ja se vie voimia.
Ja täytyy muistaa, että jokainen meistä on yksilö. Toisilla yksinkertaisesti
vain on enemmän energiaa kuin toisilla. Ja toiset jaksavat enemmän
kuin toiset. Muistetaan tässäkin, että olemme yksilöitä.
Olen pitkän tien kulkenut, että olen oppinut ymmärtämään itseäni,
omaa jaksamistani. Välillä tulee takapakkia, mutta toisinaan onnistun
ihan hienostikin olemaan murehtimatta.
Mieli ja sen hyvinvointi on yhtä tärkeää kuin kehonhuolto. Niistä on
huolehdittava. Hoivattava ja olla armollinen.
Armollisuus, itseä ja toisia kohtaan. Siinä jokaiselle huomisen päivän
ja loppuelämän muistutus.
Lempeää loppuviikkoa!