Jos voisin kuljettaa sinut matkalle ajatuksiini,
Saisit nähdä myrskyävät vedet joissa olen
seilannut, kipeät kahlaamiseni.
Jos voisin kuljettaa sinut matkalle ajatuksiini,
voisit tuntea levollisuuden suloisuuden, rakkauden läikähtelyt.
Jos voisin kuljettaa sinut matkalle ajatuksiini,
näkisit kuinka harmaan eri sävyjen jälkeen voi
nähdä kaikki sateenkaaren kauniit värit.
Kuinka monesti olenkaan sättinyt itseäni siitä,
kun olen möhlinyt, sanonut tai tehnyt asioita
joita ei olisi pitänyt sanoa tai tehdä?
Ja kuinka monesti olen katunut sitä, kun olen ollut hiljaa tai jättänyt tekemättä mitä olisi pitänyt tehdä? Monesti.
Erityisherkkänä reagoin todella herkästi ilmapiiriin, minkälaiseen tahansa.
Se vie voimia. Helposti myötäilen, nyökkäilen ja jätän sanomatta sen mitä oikeasti haluaisin sanoa. Ja miten monta ideaa ja ajatusta on jäänyt vain ajattelun tasolle, koska en ole saanut suutani auki.
Usein olen ajatellut mitä minusta ajatellaan jos kerron mielipiteeni ja tunteeni.
Mieluiten olen ollut vaiti ja mahdollisimman
näkymättömissä. Koen keskipisteenä olon todella vaivaannuttavaksi.
Mieluiten olen kulkenut kuin kala vedessä. Vasta vanhemmiten olen opetellut ajattelemaan sitä mikä itselle on parasta. Mikä minusta tuntuu hyvältä ja mitä jaksan ja mitä en. Toisinaan onnistun ja toisinaan en.
Jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on. Jokaisen ajatukset on tärkeitä. Huomioidaan kanssakulkijamme. Hyväksytään, kuunnellaan ja tuetaan. Sitä voi oppia toiselta ihmiseltä jotain todella tärkeää, kun on avoin kuulemaan. Itse ainakin olen oppinut muilta ihmisiltä monia tärkeitä asioita.
Ihanaa heinäkuuta kaikille!
Piia