Erityisherkkyys ja lomailu

Olin erittäin onnekas, kun pääsin tankkaamaan aurinkoenergiaa tulevan talven varalle. Mieheni kanssa vietimme viikon aivan kaksin ihanassa Kreetan lämmössä.

Erityisherkkänä loman odotukseen liittyi stressaamista siitä, että mitä jos sairastuu ja ei pääse matkalle ja kuinka kotona pärjäillään sillä aikaa, vaikka huoleen ei todellisuudessa ollut syytä ja tukiverkostomme on mitä parhain. Tietty syyllisyys myös siitä, että päätimme lähteä aivan kahden reissuun painoi mieltäni, vaikka ei olisi tarvinnut.

Matkan alku ei ollut lupaava, koska minulle sattui omaa huolimattomuuttani tapaturma ja se painoi kovin mieltäni. Mutta onneksi lomasta kehkeytyi kuitenkin kaikenkaikkiaan levollinen, lempeä ja akkuja lataava.

Rakastan Kreetalaisten välittömyyttä, ilmaston lämpöä, kiireettömyyden tuntua ja ruokaa tietenkin. Kreetalla ruoka on taivaallista. Onkin todettu, että Kreetalaiset elävät suhteellisen vanhoiksi. Syyksi on arvioitu juuri ruoka-valiota. Uskon myös, että auringolla on suuri vaikutus asiaan.

Aurinko, tuo ihmeellinen energiantuoja, voi kuinka siitä saakin voimaa ja positiivisuutta. Täällä Pohjolan perukoilla siitä ei saa nauttia pitkiä aikoja ja sillä on kyllä vaikutusta mielialaan.
Olen masentuneisuuteen taipuvainen ja ainakin omalla kohdallani näin on.
Tuo viikko antoi kuitenkin paljon voimia.

Hotellimme oli vähän syrjemmässä ja rauhallinen ympäristö. Altaalla makoilu, uinti, kävelyretket ja merenaallot toivat sielulleni kaipaamaani rauhaa.
Ajatukset saivat tilaa ja välillä sai laittaa kaikki ajatukset täysin omaan laatikkoon ja vain olla.

Tarvitsen omaa aikaa arjen keskellä ja joskus sitä ei ole riittävästi saatavilla kiireisen elämän pyörteissä. Huomaan, että alan käydä ylikierroksilla ja on vaikea rauhoittua.

Myönnän, että lomaan valmistuminen oli stressaavaa ja erityisherkkä mieleni oli koetuksella matkalla sinne ja poispäin. Huokaisin helpotuksesta, kun saavuimme Haniaan ja sitten, kun palasimme takaisin Helsinkiin ja sieltä kotiin. Matkanteot on kuormittavia mielelleni. Tulimme kotiin eilen aamulla ja olen vieläkin jotenkin aivan uupunut, mutta sisälläni on kasa rakkautta, aurinkoa ja upeita kuunnousuja.

Voimaannuttavaa syksyä lukijani ja kaikkea mahdollista hyvää elämääsi!

T. Väsynyt, mutta onnellinen reissaja